ELÄKKEEN HAKEMISEN VAIKEUKSISTA KÄYTÄNNÖSSÄ
Aloitan kertomalla syistä, jotka johtivat minut tähän eläkkeenhaku kierteeseen. Tämä kohta kertomani on seurausta siitä, että olen sairastanut selkääni kymmeniä vuosia.
Nuoruudessani jo todettiin, että selkäni ei ole kunnossa, mutta silti olen tehnyt raskaita töitä aikanani. Olin nimittäin maatalossa miniänä ja pöllimetsässäkin sain työskennellä kokoamassa pöllejä kasoihin, kun mies niitä puita kaatoi, karsi ja pätki.
2 metrin pituiset pöllit eivät olleet kovin keveitä kannettavia. Niitä sitten siinä kun päivän kasaili, kasvoivat meikäläisen lihasvoimat ja kyllä olivat kiinteät paikat.
Selkä oireili ajoittain, mutta eihän sitä nuorena ajatellut. Väsymykseksihän nuo selkäoireet itse tulkitsi.
JALAT ALTA – YHTEEN LEIKKAUKSEEN VAIKO USEAMPAAN?
1980 luvulla alkoivat selän oireilut tuleen kovemmiksi ja silloin kävin vain hakemassa piikit selkään ja jatkoin töitä, sillä enhän joutanut sairaslomille.
Olimme muuttaneet maatilalta pois ja olin tuolloin vieraalla töissä. Olin vuosia kaupassa töissä. Olin lihatiskillä ja kassalla, missä milloinkin tarvittiin. Kävin kokeile tehdastyötä, mutta ei alaani. Olin myyntiedustajana ja siivoilin kerrostaloja jne. …
Töitä olen elämäni läpi tehnyt.
1995 valmistuin lähihoitajaksi. Olin opiskellut 2,5vuotta ja täytyy sanoa, että rankkaa oli kun olin yksin lasteni kanssa ja välillä viikonloppuisin oli 3 ylimääräistä lasta hoidettavanani, Perjantaina he tulivat ja maanantaina kouluun heidät laitoin.
Tätä menoa jatkui työelämässä, kunnes 1997 selkäni meni niin huonoon kuntoon, että jalat menivät alta. Olisin pääsyt leikkaukseen, mutta oman sairaanhoitopiirini lääkärit eivät päästäneet, vaan minun tulisi mennä sairaalaan. Tällöin työskentelin jo kotipalvelussa.
Kolmen lapsen yksinhuoltajana en joutanut jäämään pyhiksi makaamaan sairaalaan vaan lupasin mennä seuraavana arkipäivänä. Kolme päivää makasin sairaalassa. Viimeisenä päivänä tuli lääkäri minua katsomaan ensimmäisen kerran ja silloin olin jo valmis kotiin lähtemään lasteni luokse.
Niinpä alkoivat sitten juoksut fysiatrian lääkärillä. Tutkimuksia, kuvauksia lääkkeitä jne. Käteni alkoivat olkapäistä oireilla samoihin aikoihin. Niistä kuntoutukseen ja piikittämiset. Lopulta ne jouduttiin leikkaamaan 2000-luvulla.
Selkäni paheni seuraavan kerran vuonna 2000. Jälleen jalat menivät alta. Pullistuman jälkitila ja hermovauriot, olivat diagnoosina, kun kuukausien päästä kuvaukseen pääsin. Kuvaukset, kuntoutukset, lääkkeet vahvemmiksi kipupoliklinikalla ja siten vain suomalaisella sisulla eteenpäin.
JO EHDOTUS ELÄKKEELLE HAKEMISESTA TUNTUI KAMALALTA
Tässä vaiheessa alettiin ehdottaa eläkkeen hakua, joka tuntui aivan kamalalta vaihtoehdolta. Töitä kun olin tottunut nuoresta pitäen tekemään.
En suostunut siihen vaan kuntoutuksia jatkettiin, oli avokuntoutusta, missä fysioterapeutit kauhistelivat tilaani, ja olisivat mieluiten nähneet minun jäävän sairaslomalle. Olinkin pitkiä aikoja välillä pois töistä.
Työaikani alkoi olla alle puolet vuotuisesta työajastani. En kyennyt olemaan töissäni.
Työskentelin kotipalvelussa, jonka työnkuvaa oli kevennetty siten, että työskentelin kuntouttavana hoitajana lukinkalvoverenvuotoon sairastuneelle mieshenkilölle.
Hoidettavia oli ensin yksi ja hänen kuntoutuksensa loppusuoralla tuli toinen, laajemman aivoverenvuodon saanut. Häntä sitten kuntoutin silloin, milloin olin töissä. Tästäkin työstä jouduin ajoittain jäämään sairaslomalle.
Vuonna 2004 alkoi fysiatrian lääkärini sitten puhua, että haettaisiin osakuntoutustukea ja menisin ensin kuntoutuslaitokseen työklinikalle arvioitavaksi. Sieltä tuli koko työryhmän päätöksenä se, että hakisin osakuntoutustukea. Vein heiltä saamani paperit Kelaan, jossa täytin kaavakkeen, jolla osakuntoutustukea haettaisiin.
Osakuntoutustukipäätös tulikin vajaassa kolmessa kuukaudessa ja työnantajan kanssa sovimme siitä, milloin aloittaisin tämän puolitetun työajan.
KOLMIOLÄÄKKEET, AJAMINEN JA PUOLITTAINEN TYÖNTEKO
Kohdallani oli sellainen ongelma, että asun 50 km päässä työpaikastani ja tämä ajomatka oli jo yksi säännöllinen rasitus kohdallani. Niinpä sovimme, että teen 2-3 päivää viikossa kahdeksantuntisena, jotta ei tarvitsisi ajaa joka päivä vilkasta rekkaliikenne tietä pitkin kodin ja työn väliä.
Olihan lääkityksenäni silloin Panacod ja Temgesic. Näiden lääkkeiden voimalla sitten tein työtäni, joka muuttui kotipalvelutyöksi kohdallani.
Aloin siis työskenteleen asiakkaiden kotona ja toisinaan tultuani kotoa työpisteeseen, mistä aloitin työni, jouduin ajamaa noin 20 km ensimmäiseen työkohteeseeni. Nämä kohteet muuttuivat myöhemmin muutaman sairasloman jälkeen. Työskentelin sillä alueella, mikä oli pisteeni, joten voin kävellä nämä välit, paitsi ruuanjaossa tarvitsin autoa.
Selvisin tällä osakuntoutustuella jotenkuten ensimmäisen vuoden, osittain sairaslomalla ollen.
BYROKRATIAN RATTAAT ALKAVAT RATISEMAAN KUNNOLLA
Seuraavan kuntoutustuki tuli hakea kaksi, kolme kuukautta aikaisemmin ja jälleen sain hyväksyttävän päätöksen. Olin hakenut lääkäriltäni B-todistuksen, joka lähetettiin asianmukaisesti vakuutusyhtiöön käsittelyä varten.
Kaikesta tuosta helpottavasta ja järjestellystä työstä huolimatta toinen vuosi kuntoutustuella alkoi huonosti. Sairaslomalle jouduin jäämään jo vuoden lopulla ja tammikuussa olin siinä kunnossa, että en tosiaankaan pystynyt töihini.
Olin vuoden lopulla viikon kaksi kerralla sairaslomalla ja se osaa olla todella rasittavaa, kun olet todella kipeä. Suutuin niin kovasti siitä, että en saanut tarpeeksi pitkää sairaslomaa ja joka kerta oli eri lääkäri, että päätin olla hakematta enää sairaslomaa tammikuun alussa. Olihan minulla kilpirauhaskokeiden takia mentävä lääkärille 23pvä, joten olkoon, ajattelin.
Niinpä, kun 23 pvä menin lääkärille, hän katsoi minua ja kysyi, ”Onko sinulla todella noin kipeä selkä?” ” Kyllä on,” sanoin, ja hän ihmettelee, miksi en lääkärillä ole käynyt, kun sai tietää, että olenkin töissä. Hän sanoi, että et ole enää töissä, vaan antoi kaksi viikkoa sairauslomaa, luvaten soittaa sitten kahden viikon päästä.
Kysyi, mikä olo ja sanoi kuulevansa äänestä, että ei hyvä ja sanoi lähettävänsä sairaslomalapun, joka olisi riittävän pitkä, että ehtisin toipua. Lomaa oli kaksi kuukautta. Sen jälkeen olin menossa kipulääkärille.
Kun päivä koitti, että oli kipulääkärille meno, oli yllätys se, kun kipulääkäri kysyy minulta, pystynkö tekemään työtäni. Aloin siinä kertoa, että kun niin haluan olla…, jolloin hän sanoi topakalla äänellä, ”en kysynyt haluatko, vaan pystytkö”. Silloin ensimmäisen kerran myönsin, että en pysty. Tästä alkoi sitten tämä eläkkeenhaku ”kierre”.
HYLKÄYSPÄÄTÖSTEN HYÖKYAALTO ELÄKKEESTÄ
Lääkärini kirjoitti minulle todistuksen, joka oli B1, joka myöhemmin selvisi, että olisi ollut B2 parempi. Lääkärini mielestä tämä eläkkeen saannin piti olla vain läpihuutojuttu, koska olen jo ollut osakuntoutustuella. Niin ei vain käynyt.
Paperit täytin ja vein Kelaan, josta niiden piti mennä ammattiliittoon, Kolmisen kuukautta vierähti, kun sain päätöksen ennen joulua, että hakemukseni on hylätty.
Olin aivan pettynyt, olin todellakin surullinen ja kipujen ollessa kovat, olin menossa kohti masennusta tämän hylkäyspäätöksen johdosta, vaikka en sitä itse vielä tuolloin tietenkään tajunnut.
Olin kuitenkin kipulääkärini suosittamana menossa konsultaatiokäynnille psykiatrille. Sitä ennen menin kuntoutuslaitokseen, työklinikalle. Siellä arvioitiin tilannetta ja alettiin puhuman mahdollisesta uudelleen kouluttamisesta sihteerin työhön,
Kuitenkin lopputulos oli se, että minulle haettiin täysimääräistä kuntoutustukea n. puoleksi vuodeksi.
Olin kuitenkin jälleen saanut vakuutusyhtiöltäni kielteisen päätöksen valitukseeni ja asiani oli menossa muutoksenhakulautakuntaan. Tämän kielteisen päätöksen sain 2006 loppu vuodesta.
LAKISÄÄTEISTÄ TOIMEENTULOTURVAA ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ
Työklinikalla ollessani vielä käsineni kirjoitin heille muutoksenhakulautakuntaan jälleen selostuksen, miksi olisi tärkeää, että tämä pompottelu loppuisi.
Soitin muutoksenhakulautakuntaan ja ensimmäisellä kerralla asiani ei ollut edennyt ollenkaan. Seuraavan kerran, kun soitin, oli asiallani jo käsittelijä. Hänen kanssaan sovimme, että koska olin jälleen menossa kuntoutuslaitokseen, tällä kertaa Osku (Osastokuntoutukseen), niin hän odottaisi hoitotiimiltä lausuntoani, ennen päätöksen tekoa. Kerroin hänelle, että siinä saattaa mennä kuukausikin siitä kun olen ollut kuntoutuksessa, ennen kuin tämä lausunto tulisi. Hän kuitenkin aikoi sen odottaa.
Soittelin muutoksenhakulautakuntaan ja kysyäkseni ovatko he saaneet lausunnon, mutta yllätyinkin, koska sain kuulla saavani pikapuoliin sieltä päätöksen.
Kysyin oliko viimeisin lausunto kuntoutuslaitoksesta otettu huomioon. Tämä vastannut henkilö meni kysymään tilannettani, yhdistämättä puheluani sille henkilölle, joka oli asiaani käsitellyt, vaan toi terveiset häneltä, hetken odoteltuani. Oli luettu läpi, mutta ei ollut mitään sellaista mikä olisi muuttanut sitä päätöstä, joka oli jo tehty!
Uusimmassa lausunnossa haettiin täysimääräistä kuntoutustukea vuoden loppuun.
Päätös tulikin aikanaan muutoksenhakulautakunnasta ja siinä oli minulle myönnetty täyttä kuntoutustukea n. 14 kk takautuvasti ja vielä yksi kuukausi, jonka sain viettää aivan tietoisesti yhteensä siis n. 15 kk:ta.
Tällä hetkellä asiani ovat palautettu takaisin vakuutusyhtiöön, muutoksenhakulautakunnan päätöksen toteuttamista varten, mutta siellä on edelleen ja pian tulee 2 kk:tta, kun minulle tuli tieto tästä muutoksesta.
Kaiken kaikkiaan tähän asti eläkkeenhakuni eri vaiheineen on kestänyt liki vuoden.
Tuntuuko hieman sekavalta Teistäkin? Päivitän seuraavaksi tämän hetkisen tilanteeni.
NYKYHETKEN TILANNE 7/2007
Diagnoosit ja kivut:
Nykyisin tilanteeni on se, että kahden alimman S1-L5 ja L5-L4 nikamien välistä ovat välilevynesteet kuivuneet. Normaalia nikamien alenemista ei ole tapahtunut ja niinpä käveleminen, istuminen ja seisominen tuottavat äärettömän kovia kipuja.
Paras asento on makaaminen selällään ja jalat polvista 90 asteen kulmassa. Silloin ei satu mihinkään. Muuten selällään maku on aivan ”myrkkyä”.
Yöt vietän kyljelläni vasemmalla tällä hetkellä, koska oikea lonkka on tulehtunut.
Nukahtaminen tapahtuu lääkkeiden avulla, ilman niitä ei tulisi mitään.
Näin saan nukuttua joskus jopa 5-6 h ilman heräämistä. Tyynyjen avulla tuen itseni asentoon, ja siitä herään sitten todella jäykkänä.
Neurologin tutkimukset ovat kesken ja hänen mielestään jotain muutakin on nyt pielessä. Hänen pyynnöstään suljetaan pois kaula- ja rintarangan mahdolliset vauriot. Sen jälkeen tulee neurologiset tutkimukset, jos oireet eivät selviä näistä kuvista.
Kuvaukset ovat vasta marraskuussa kuntoutusjaksollani.
Lääkityksenä on kipulääkkeitä kaikkiaan 12 kpl/vrk, sekä muut lääkkeet päälle.
Toimeentulo:
Olen saanut Eläkevakuutuksesta väliaikaisen päätöksen alkuvuodesta 2007, että jatkavat osakuntoutustukea 1.12.2006 lähtien osatyökyvyttömyyseläkkeenä toistaiseksi.
2006 syksyllä Kelan sairaspäivärahojen loputtua hakeuduin Työvoimatoimistoon vajaakuntoiseksi työnhakijaksi ja olen saanut liittoni kautta ansiosidonnaista päivärahaa.
Liittoni on myös ollut kaikin puolin minun toimeentuloni turvaajana. He ovat huolehtineet siitä, että en ole jäänyt ilman rahaa tämän eläkkeenhaku prosessin aikana.
Päätöksen odotus:
Odotan edelleen sitä milloin vakuutusyhtiö saa muutoksenhakulautakunnan päätöksen käytäntöön.
Tämä jo ohi mennyt täysimääräinen kuntoutustuki maksetaan minulle takautuvasti.
Se, että joudun tältä n. 15 kk:den ajalta maksamaan takaisin kaikille tahoille heidän tänä aikana maksamansa rahat huolestuttaa.
Tänään juuri soitin Vakuutusyhtiölle ja sieltä kuulin, että asiani ei ole edennyt. Tämä kesä aika osaltaan hidastaa asioiden käsittelyä.
Kysyin, voiko sieltä käsin hoitaa asiat siten, että tililleni ei makseta koko summaa vaan siitä suoraan otettaisiin pois ne kenelle joutuisin rahoja takaisin maksamaan. Hän sanoi, että asia on perintäpuolella varmaan sovittu niin.
Kysyin myös, verotoimistoon ilmoittamisesta tästä tulosta ja hän sanoi, että kun saan päätöksen voin silloin mennä/soittaa verotoimistoon ja saan tälle summalle veroprosentin.
Pohdiskeluja:
Jaahas en vain saa päähäni, että kun olen maksanut nyt veroja kaikista saamistani tuloista, niin miten tämän takaisin perinnän yhteydessä kaikki huomioidaan??
Jos maksan takaisin sen verollisen summan näille tahoille, niin verottajalla on jo se osuus mitä olen maksanut sinne ja sitten maksan veron vielä tästä 15 kk:n rahasta niin johan saan takaisin oikein hyvät rahat verottajalta ensi vuonna.
Ne kuitenkin ovat lainassa valtiolla/kunnalla vuoden ja se raha olisi ollut tarpeen tässäkin vaiheessa.
Hmm vaikeita asioita joita ei tällainen tavallinen pulliainen tajua…
Odotan kauhulla seuraavaa etappia…
”Lähihoitaja”
Nuoruudessani jo todettiin, että selkäni ei ole kunnossa, mutta silti olen tehnyt raskaita töitä aikanani. Olin nimittäin maatalossa miniänä ja pöllimetsässäkin sain työskennellä kokoamassa pöllejä kasoihin, kun mies niitä puita kaatoi, karsi ja pätki.
2 metrin pituiset pöllit eivät olleet kovin keveitä kannettavia. Niitä sitten siinä kun päivän kasaili, kasvoivat meikäläisen lihasvoimat ja kyllä olivat kiinteät paikat.
Selkä oireili ajoittain, mutta eihän sitä nuorena ajatellut. Väsymykseksihän nuo selkäoireet itse tulkitsi.
JALAT ALTA – YHTEEN LEIKKAUKSEEN VAIKO USEAMPAAN?
1980 luvulla alkoivat selän oireilut tuleen kovemmiksi ja silloin kävin vain hakemassa piikit selkään ja jatkoin töitä, sillä enhän joutanut sairaslomille.
Olimme muuttaneet maatilalta pois ja olin tuolloin vieraalla töissä. Olin vuosia kaupassa töissä. Olin lihatiskillä ja kassalla, missä milloinkin tarvittiin. Kävin kokeile tehdastyötä, mutta ei alaani. Olin myyntiedustajana ja siivoilin kerrostaloja jne. …
Töitä olen elämäni läpi tehnyt.
1995 valmistuin lähihoitajaksi. Olin opiskellut 2,5vuotta ja täytyy sanoa, että rankkaa oli kun olin yksin lasteni kanssa ja välillä viikonloppuisin oli 3 ylimääräistä lasta hoidettavanani, Perjantaina he tulivat ja maanantaina kouluun heidät laitoin.
Tätä menoa jatkui työelämässä, kunnes 1997 selkäni meni niin huonoon kuntoon, että jalat menivät alta. Olisin pääsyt leikkaukseen, mutta oman sairaanhoitopiirini lääkärit eivät päästäneet, vaan minun tulisi mennä sairaalaan. Tällöin työskentelin jo kotipalvelussa.
Kolmen lapsen yksinhuoltajana en joutanut jäämään pyhiksi makaamaan sairaalaan vaan lupasin mennä seuraavana arkipäivänä. Kolme päivää makasin sairaalassa. Viimeisenä päivänä tuli lääkäri minua katsomaan ensimmäisen kerran ja silloin olin jo valmis kotiin lähtemään lasteni luokse.
Niinpä alkoivat sitten juoksut fysiatrian lääkärillä. Tutkimuksia, kuvauksia lääkkeitä jne. Käteni alkoivat olkapäistä oireilla samoihin aikoihin. Niistä kuntoutukseen ja piikittämiset. Lopulta ne jouduttiin leikkaamaan 2000-luvulla.
Selkäni paheni seuraavan kerran vuonna 2000. Jälleen jalat menivät alta. Pullistuman jälkitila ja hermovauriot, olivat diagnoosina, kun kuukausien päästä kuvaukseen pääsin. Kuvaukset, kuntoutukset, lääkkeet vahvemmiksi kipupoliklinikalla ja siten vain suomalaisella sisulla eteenpäin.
JO EHDOTUS ELÄKKEELLE HAKEMISESTA TUNTUI KAMALALTA
Tässä vaiheessa alettiin ehdottaa eläkkeen hakua, joka tuntui aivan kamalalta vaihtoehdolta. Töitä kun olin tottunut nuoresta pitäen tekemään.
En suostunut siihen vaan kuntoutuksia jatkettiin, oli avokuntoutusta, missä fysioterapeutit kauhistelivat tilaani, ja olisivat mieluiten nähneet minun jäävän sairaslomalle. Olinkin pitkiä aikoja välillä pois töistä.
Työaikani alkoi olla alle puolet vuotuisesta työajastani. En kyennyt olemaan töissäni.
Työskentelin kotipalvelussa, jonka työnkuvaa oli kevennetty siten, että työskentelin kuntouttavana hoitajana lukinkalvoverenvuotoon sairastuneelle mieshenkilölle.
Hoidettavia oli ensin yksi ja hänen kuntoutuksensa loppusuoralla tuli toinen, laajemman aivoverenvuodon saanut. Häntä sitten kuntoutin silloin, milloin olin töissä. Tästäkin työstä jouduin ajoittain jäämään sairaslomalle.
Vuonna 2004 alkoi fysiatrian lääkärini sitten puhua, että haettaisiin osakuntoutustukea ja menisin ensin kuntoutuslaitokseen työklinikalle arvioitavaksi. Sieltä tuli koko työryhmän päätöksenä se, että hakisin osakuntoutustukea. Vein heiltä saamani paperit Kelaan, jossa täytin kaavakkeen, jolla osakuntoutustukea haettaisiin.
Osakuntoutustukipäätös tulikin vajaassa kolmessa kuukaudessa ja työnantajan kanssa sovimme siitä, milloin aloittaisin tämän puolitetun työajan.
KOLMIOLÄÄKKEET, AJAMINEN JA PUOLITTAINEN TYÖNTEKO
Kohdallani oli sellainen ongelma, että asun 50 km päässä työpaikastani ja tämä ajomatka oli jo yksi säännöllinen rasitus kohdallani. Niinpä sovimme, että teen 2-3 päivää viikossa kahdeksantuntisena, jotta ei tarvitsisi ajaa joka päivä vilkasta rekkaliikenne tietä pitkin kodin ja työn väliä.
Olihan lääkityksenäni silloin Panacod ja Temgesic. Näiden lääkkeiden voimalla sitten tein työtäni, joka muuttui kotipalvelutyöksi kohdallani.
Aloin siis työskenteleen asiakkaiden kotona ja toisinaan tultuani kotoa työpisteeseen, mistä aloitin työni, jouduin ajamaa noin 20 km ensimmäiseen työkohteeseeni. Nämä kohteet muuttuivat myöhemmin muutaman sairasloman jälkeen. Työskentelin sillä alueella, mikä oli pisteeni, joten voin kävellä nämä välit, paitsi ruuanjaossa tarvitsin autoa.
Selvisin tällä osakuntoutustuella jotenkuten ensimmäisen vuoden, osittain sairaslomalla ollen.
BYROKRATIAN RATTAAT ALKAVAT RATISEMAAN KUNNOLLA
Seuraavan kuntoutustuki tuli hakea kaksi, kolme kuukautta aikaisemmin ja jälleen sain hyväksyttävän päätöksen. Olin hakenut lääkäriltäni B-todistuksen, joka lähetettiin asianmukaisesti vakuutusyhtiöön käsittelyä varten.
Kaikesta tuosta helpottavasta ja järjestellystä työstä huolimatta toinen vuosi kuntoutustuella alkoi huonosti. Sairaslomalle jouduin jäämään jo vuoden lopulla ja tammikuussa olin siinä kunnossa, että en tosiaankaan pystynyt töihini.
Olin vuoden lopulla viikon kaksi kerralla sairaslomalla ja se osaa olla todella rasittavaa, kun olet todella kipeä. Suutuin niin kovasti siitä, että en saanut tarpeeksi pitkää sairaslomaa ja joka kerta oli eri lääkäri, että päätin olla hakematta enää sairaslomaa tammikuun alussa. Olihan minulla kilpirauhaskokeiden takia mentävä lääkärille 23pvä, joten olkoon, ajattelin.
Niinpä, kun 23 pvä menin lääkärille, hän katsoi minua ja kysyi, ”Onko sinulla todella noin kipeä selkä?” ” Kyllä on,” sanoin, ja hän ihmettelee, miksi en lääkärillä ole käynyt, kun sai tietää, että olenkin töissä. Hän sanoi, että et ole enää töissä, vaan antoi kaksi viikkoa sairauslomaa, luvaten soittaa sitten kahden viikon päästä.
Kysyi, mikä olo ja sanoi kuulevansa äänestä, että ei hyvä ja sanoi lähettävänsä sairaslomalapun, joka olisi riittävän pitkä, että ehtisin toipua. Lomaa oli kaksi kuukautta. Sen jälkeen olin menossa kipulääkärille.
Kun päivä koitti, että oli kipulääkärille meno, oli yllätys se, kun kipulääkäri kysyy minulta, pystynkö tekemään työtäni. Aloin siinä kertoa, että kun niin haluan olla…, jolloin hän sanoi topakalla äänellä, ”en kysynyt haluatko, vaan pystytkö”. Silloin ensimmäisen kerran myönsin, että en pysty. Tästä alkoi sitten tämä eläkkeenhaku ”kierre”.
HYLKÄYSPÄÄTÖSTEN HYÖKYAALTO ELÄKKEESTÄ
Lääkärini kirjoitti minulle todistuksen, joka oli B1, joka myöhemmin selvisi, että olisi ollut B2 parempi. Lääkärini mielestä tämä eläkkeen saannin piti olla vain läpihuutojuttu, koska olen jo ollut osakuntoutustuella. Niin ei vain käynyt.
Paperit täytin ja vein Kelaan, josta niiden piti mennä ammattiliittoon, Kolmisen kuukautta vierähti, kun sain päätöksen ennen joulua, että hakemukseni on hylätty.
Olin aivan pettynyt, olin todellakin surullinen ja kipujen ollessa kovat, olin menossa kohti masennusta tämän hylkäyspäätöksen johdosta, vaikka en sitä itse vielä tuolloin tietenkään tajunnut.
Olin kuitenkin kipulääkärini suosittamana menossa konsultaatiokäynnille psykiatrille. Sitä ennen menin kuntoutuslaitokseen, työklinikalle. Siellä arvioitiin tilannetta ja alettiin puhuman mahdollisesta uudelleen kouluttamisesta sihteerin työhön,
Kuitenkin lopputulos oli se, että minulle haettiin täysimääräistä kuntoutustukea n. puoleksi vuodeksi.
Olin kuitenkin jälleen saanut vakuutusyhtiöltäni kielteisen päätöksen valitukseeni ja asiani oli menossa muutoksenhakulautakuntaan. Tämän kielteisen päätöksen sain 2006 loppu vuodesta.
LAKISÄÄTEISTÄ TOIMEENTULOTURVAA ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ
Työklinikalla ollessani vielä käsineni kirjoitin heille muutoksenhakulautakuntaan jälleen selostuksen, miksi olisi tärkeää, että tämä pompottelu loppuisi.
Soitin muutoksenhakulautakuntaan ja ensimmäisellä kerralla asiani ei ollut edennyt ollenkaan. Seuraavan kerran, kun soitin, oli asiallani jo käsittelijä. Hänen kanssaan sovimme, että koska olin jälleen menossa kuntoutuslaitokseen, tällä kertaa Osku (Osastokuntoutukseen), niin hän odottaisi hoitotiimiltä lausuntoani, ennen päätöksen tekoa. Kerroin hänelle, että siinä saattaa mennä kuukausikin siitä kun olen ollut kuntoutuksessa, ennen kuin tämä lausunto tulisi. Hän kuitenkin aikoi sen odottaa.
Soittelin muutoksenhakulautakuntaan ja kysyäkseni ovatko he saaneet lausunnon, mutta yllätyinkin, koska sain kuulla saavani pikapuoliin sieltä päätöksen.
Kysyin oliko viimeisin lausunto kuntoutuslaitoksesta otettu huomioon. Tämä vastannut henkilö meni kysymään tilannettani, yhdistämättä puheluani sille henkilölle, joka oli asiaani käsitellyt, vaan toi terveiset häneltä, hetken odoteltuani. Oli luettu läpi, mutta ei ollut mitään sellaista mikä olisi muuttanut sitä päätöstä, joka oli jo tehty!
Uusimmassa lausunnossa haettiin täysimääräistä kuntoutustukea vuoden loppuun.
Päätös tulikin aikanaan muutoksenhakulautakunnasta ja siinä oli minulle myönnetty täyttä kuntoutustukea n. 14 kk takautuvasti ja vielä yksi kuukausi, jonka sain viettää aivan tietoisesti yhteensä siis n. 15 kk:ta.
Tällä hetkellä asiani ovat palautettu takaisin vakuutusyhtiöön, muutoksenhakulautakunnan päätöksen toteuttamista varten, mutta siellä on edelleen ja pian tulee 2 kk:tta, kun minulle tuli tieto tästä muutoksesta.
Kaiken kaikkiaan tähän asti eläkkeenhakuni eri vaiheineen on kestänyt liki vuoden.
Tuntuuko hieman sekavalta Teistäkin? Päivitän seuraavaksi tämän hetkisen tilanteeni.
NYKYHETKEN TILANNE 7/2007
Diagnoosit ja kivut:
Nykyisin tilanteeni on se, että kahden alimman S1-L5 ja L5-L4 nikamien välistä ovat välilevynesteet kuivuneet. Normaalia nikamien alenemista ei ole tapahtunut ja niinpä käveleminen, istuminen ja seisominen tuottavat äärettömän kovia kipuja.
Paras asento on makaaminen selällään ja jalat polvista 90 asteen kulmassa. Silloin ei satu mihinkään. Muuten selällään maku on aivan ”myrkkyä”.
Yöt vietän kyljelläni vasemmalla tällä hetkellä, koska oikea lonkka on tulehtunut.
Nukahtaminen tapahtuu lääkkeiden avulla, ilman niitä ei tulisi mitään.
Näin saan nukuttua joskus jopa 5-6 h ilman heräämistä. Tyynyjen avulla tuen itseni asentoon, ja siitä herään sitten todella jäykkänä.
Neurologin tutkimukset ovat kesken ja hänen mielestään jotain muutakin on nyt pielessä. Hänen pyynnöstään suljetaan pois kaula- ja rintarangan mahdolliset vauriot. Sen jälkeen tulee neurologiset tutkimukset, jos oireet eivät selviä näistä kuvista.
Kuvaukset ovat vasta marraskuussa kuntoutusjaksollani.
Lääkityksenä on kipulääkkeitä kaikkiaan 12 kpl/vrk, sekä muut lääkkeet päälle.
Toimeentulo:
Olen saanut Eläkevakuutuksesta väliaikaisen päätöksen alkuvuodesta 2007, että jatkavat osakuntoutustukea 1.12.2006 lähtien osatyökyvyttömyyseläkkeenä toistaiseksi.
2006 syksyllä Kelan sairaspäivärahojen loputtua hakeuduin Työvoimatoimistoon vajaakuntoiseksi työnhakijaksi ja olen saanut liittoni kautta ansiosidonnaista päivärahaa.
Liittoni on myös ollut kaikin puolin minun toimeentuloni turvaajana. He ovat huolehtineet siitä, että en ole jäänyt ilman rahaa tämän eläkkeenhaku prosessin aikana.
Päätöksen odotus:
Odotan edelleen sitä milloin vakuutusyhtiö saa muutoksenhakulautakunnan päätöksen käytäntöön.
Tämä jo ohi mennyt täysimääräinen kuntoutustuki maksetaan minulle takautuvasti.
Se, että joudun tältä n. 15 kk:den ajalta maksamaan takaisin kaikille tahoille heidän tänä aikana maksamansa rahat huolestuttaa.
Tänään juuri soitin Vakuutusyhtiölle ja sieltä kuulin, että asiani ei ole edennyt. Tämä kesä aika osaltaan hidastaa asioiden käsittelyä.
Kysyin, voiko sieltä käsin hoitaa asiat siten, että tililleni ei makseta koko summaa vaan siitä suoraan otettaisiin pois ne kenelle joutuisin rahoja takaisin maksamaan. Hän sanoi, että asia on perintäpuolella varmaan sovittu niin.
Kysyin myös, verotoimistoon ilmoittamisesta tästä tulosta ja hän sanoi, että kun saan päätöksen voin silloin mennä/soittaa verotoimistoon ja saan tälle summalle veroprosentin.
Pohdiskeluja:
Jaahas en vain saa päähäni, että kun olen maksanut nyt veroja kaikista saamistani tuloista, niin miten tämän takaisin perinnän yhteydessä kaikki huomioidaan??
Jos maksan takaisin sen verollisen summan näille tahoille, niin verottajalla on jo se osuus mitä olen maksanut sinne ja sitten maksan veron vielä tästä 15 kk:n rahasta niin johan saan takaisin oikein hyvät rahat verottajalta ensi vuonna.
Ne kuitenkin ovat lainassa valtiolla/kunnalla vuoden ja se raha olisi ollut tarpeen tässäkin vaiheessa.
Hmm vaikeita asioita joita ei tällainen tavallinen pulliainen tajua…
Odotan kauhulla seuraavaa etappia…
”Lähihoitaja”
