LOPULTAKIN ENSIMMÄINEN PÄÄTÖS

Tänään sain postissa kirjeen, jossa vakuutusyhtiö myönsi minulle määräaikaisen eläkkeen, elikkä tämän kuntoutustuen.

Muutoksenhakulautakunta oli minulle tästä ilmoittanut toukokuussa, että olen oikeutettu saamaan kuntoutustukea ajalla 20.3.2006–30.6.2007.

Tämä hakemus oli laitettu tammikuussa 2007 eläkkeensaajan muutoksenhakulautakunnalle.

ELÄKKEEN MAKSU SAIRAUSPÄIVÄRAHAOIKEUDEN JÄLKEEN

Kuntoutustukeni alkaa sairauspäivärahaoikeuden jälkeen.

Tämä tarkoittaa sitä, että yli kahdeksan kuukautta, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan antamasta eläkepäätöksestä menee sairauslomana, jolloin sain sairausajan palkkaa työnantajalta ja sen jälkeen Kelan sairauspäivärahan.

1.12.2006 alkaa kuntoutustuen maksuaika, päättyen 30.6.2007.

Heillä on siellä eläkevakuutuksessa seuraava hakemus, jonka kirjoitti kuntoutuslaitos huhtikuussa 2007 siellä ollessani Minulle se tuli muistini mukaan toukokuussa. Lähetin sen heti muutoksenhaku lautakuntaan.

Tässä hakemuksessa haetaan eläkettä 1.7.2007 alkaen vuoden loppuun.

Soittaessani sinne syyskuun alussa sain kuulla, että he laittavat tämän edellisen ensin valmiiksi ja sen jälkeen tekevät pikaisesti seuraavan päätöksen.

Toivottavasti se tulee ennen vuoden loppua, ettei mene ensivuoden puolelle.

ELÄKERAHOISTA POIS TOISILLE KUULUVAT

Heti saatuani muutoksenhakulautakunnalta tiedon, että tulen saamaan takautuvasti eläkettä, ilmoitin siitä liittooni. Ilmoitin sähköpostilla tälle asioideni käsittelijälle eläkevakuutukseen, että toivoisin kaikkien tahojen, jotka ovat tänä aikana minulle rahaa maksaneet, ottavan pois kaikki heille kuuluvat rahat. Sen jälkeen jos saisin tililleni jotain rahaa, tietäisin sen olevan minulle kuuluvaa.

Nyt tämä olikin helpompaa, koska poisottajiksi jäisi vain ammattiliiton työttömyyskassa.

Pikaisesti katsoessani sitä eläkkeen rahallista korvausta, huomasin, että liiton raha on ollut paljon suurempi, kuin tämä tuleva kuntoutustukeni.

Nyt siis menetän tuloissani taas kolmesataa euroa nettosummasta.

Aivan kauhistuttaa, miten tulen toimeen, kun tällä hetkellä tuloni ovat työajan nettopalkasta vain puolet bruttona. Tästä vähäisestä summasta, me eläkkeensaajat maksamme korkeaa veroa. Ei siis kovin lohduttavaa.

SEURAAVA KÄÄNNE

Pikaisten päätösten teko kesti ja kesti tuli lokakuun kolmas päivä ja menin katsomaan tiliäni, että onkos siellä mitään tullut, koska olinhan oikeutettu siihen osatyökyvyttömyyseläkkeeseen, jos en saa päätöstä vielä täydestä kuntoutustuesta.

Ei, ollut rahaa ei, ja sehän otti aivoon aivan suunnattomasti, että se vähäinenkin toimeentulo, meinataan viedä minulta.

Soitin vakuutusyhtiöön ja siellä sitten kiltti rouva alkoi katsella koneelta, mikä tilanne on kuntoutustukihakemuksessani.

Hän kohta tulee sanomaan, että hetkinen, menen kysymään asiastanne.

Tuli aivan hiljaista, ei edes taukomusiikkia, ei mitään toimisto ääniä kuulunut. Odottelin, kunnes mies ääni tulee langalle.

Kerron hänelle ongelmani, kerron, että mä en pärjää ilman rahaa ja sanon vielä siitä osatyökyvyttömyyseläkkeestä, jonka olen saanut toistaiseksi. Hän kertoo, että eläke on katkaistu ja että se pitää nyt uudelleen käsitellä siellä.

”No miksi sitten ette käsittele tätä kuntoutustukiasiaa, vai onko siinä jotain epäselvyyksiä?”

Hän alkaa ihmetteleen, että voi sentään minkäs takia tätä ei olla käsitelty, ja kun hän luuli, että se olisi jo käsitelty asia ja voi nyt ja voi, voi..

Sanoin hänelle, että oikeasti, se 350€, jonka olen saanut osatyökyvyttömyyseläkkeestä, on minulle iso raha. Hän myöntää, että mitä pienemmästä tulosta on kyse, sitä tärkeämpi se on.

YLLÄTYKSIÄ SATELEE TAAS KERRAN

Jälleen posti toi minulle yllätyksen. Tuli kirje, jonka otsikkona oli;

TÄYDEN TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEEN SUURUISEN KUNTOUTUSTUEN MUUTTAMINEN OSATYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEEKSI

Että tällaisen kirjeen sitten sain. Lopussa oli maininta, että eläkevakuutukselle 1.6.2007 saapuneet kaksi 23.3.2007 ja 24.4.2007 päivättyä lääkärilausuntoa ja erikoisalan sairauskertomus käsitellään erikseen.

Milloin minulle tulee päätös täydestä kuntoutustuesta ajalla 1.7–31.12.2007. Saanko sen päätöksen kolme kuukautta jälkeen, elikkä maaliskuussa, kuten sain tämän ensimmäisen päätöksen.

Kuntoutustuki loppui kesäkuussa ja syyskuussa sain tiedon. Siitä takautuvasti tullut eläke, meni työttömyyskassalleni, mutta en ole muistanut tarkistaa onko päivät lisääntynyt, kerta he ovat rahat takaisin saaneet. Tavallaanhan minun tulisi saada jokainen maksettu päivä käytettäväksi tulevaisuudessa.

KELAN YLLÄTYS

Perjantaina 12.10.2007, tuli kelalta kirje, jossa he kertovat, että ovat antaneet sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle lausunnon, jossa he pitävät minua työkyvyttömänä ajalla 1.12.2006–31.6.2007.

Kirjeessä lukee, että voitte ottaa yhteyttä Kelan toimistoon mahdollisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen antamista varten.

Oli tarkoitus tänään sinne lähteä, mutta kuten kipuihmiset tietää, vaikka kuinka suunnittelet jotain, ei se välttämättä toteudu.

Ajattelin sen siirtää sitten huomiseen. En edes huomannut, että olisin voinut soittaa sinne, kun minusta on parempi mennä käymään, niin saan asiat paremmin selville.

15.10.07 toi posti jälleen Kelasta kirjeen. Se oli päätös eläkkeestä, joten olisin sitten turhaan sinne mennytkään. Jälleen oli kyse edellä mainitusta ajasta ja että minulle on nyt sitten myönnetty eläke.

Tämä eläke on myönnetty väliaikaisena, koska muutoksenhakuasia on vireillä. Lopullinen päätös annetaan kun muutoksenhakuasia on ratkaistu.

Tämän vuoden puolelta saisin 119,08/kk eläkettä, mutta kun työttömyyskassa ottaa taa siitäkin rahansa, niin mitä minulle jää. Saankohan edes sitä, mitä sain eläkevakuutuksesta.

Sieltä tuli 67,67€ ja tämä mies siellä eläkevakuudessa alkoi huomauttaan, että saittehan te sen takautuvan eläkkeen, mutta katsoi varmaan koneelta loppusumman ja aikoi heti hoitaa asioitani (ainakin puheissa).

En kuitenkaan uskonut, että saan sen osatyökyvyttömyyseläkkeen, kun siellä on tämä kuntoutustuki hakemus meneillään.

Eikö siinä mene sama aika tehdä se ratkaisu kuin tässäkin osatyökyvyttömyyseläkkeessä?

Kaksi viikkoa oli tämä aika mitä tämän päätöksenteko on kestänyt ja nyt sitten nautin osatyökyvyttömyyseläkkeestä ja odotan jälleen lausuntoa täydestä kuntoutustuesta.

TAKAISINPERINNÄSTÄ JA YHTEENSOVITTAMISESTA

Putositteko kärryiltä miten tämä rahaliikenne oikein lopulta kulkee?

Ei hätiä mitiä, niin tippuu välillä itsekin kärryiltä kuin moni muukin vertaistuttuni. Lakien mukaan kaikki ylimääräinen peritään eräänlaisena ketjuimurointina sen jälkeen kunhan on joskus saanut ”lopullisen” päätöksen toimeentuloturvansa maksajasta. Oli se sitten oma eläkeyhtiö tai Kela.

Yhteensovittamiseen sotkeutuu myös oma työttömyyskassa tai Kela, koska hylkäävän eläkepäätöksen saaneelle se on lain mukaan ensisijainen toimeentuloturva, vaikkakin hakija on todistettavasti työkyvytön. Tämän statuksen saadakseen pitää mennä ilmoittautumaan työkkäriin työnhakijaksi. Oli työsuhde voimassa tai sitten ei.

Hitsin vitsi, kun kirjoitin ensin tosi osuvin sanoin mielestäni tuon asian, että meitä huijataan, kun päätös tehdään vasta kolme kuukautta kuntoutustuen päättymispäivän jälkeen. Väliajankin pitää jollain elää.

Vakuutusyhtiöhän saa maksamansa osatyökyvyttömyyseläkkeen perittyä takaisin sen jälkeen kun alkaa maksaan sitä koko eläkettä takautuvasti.

Elikkä täysieläke on se 700€ ja tämä vakuutusyhtiö on maksanut tänä odotusaikana 350 ekua osatyökyvyttömyys eläkettä. Nyt se ottaan sen pois ja loput jää sitten työttömyyskassalle. Työttömyyskassa on maksanut enemmän kuin mitä tästä jää sinne, joten siksi he vievät Kelankin rahat. Hienosti oli kirjoittaneet, että loput jää minulle.

Laskin, että siitä summasta jäi 40€ ja siitä jos menee verot mitä siitä jää???

Kyllä tämä on niin sitä ihteään!!!!!!!!!

AJATUKSIA KAIKEN PAPERISODAN TURHUUDESTA

Tämä on henkisesti hirmuisen raastavaa. Psyyke kärsii tästä ja täytyy sanoa, että tämän prosessin aikana on kyllä ihmisarvo laskenut.

Meidät sairaat lyödään tosi alas. Hyvinvointi yhteiskunta on olemassa enää paperilla, vaan ei käytännössä.

Vielä tämä paperisota, mitä tässä kipeänä yrittää tehdä, tämä on aivan uskomattoman rankkaa.

Aivan kuin tässä sen rahan takia sitä eläkettä ollaan hakemassa.

Minullakin olisi eläkeikään n.14 vuotta jäljellä, joten mieluiten minä tekisin töitä, jotta voisin kunnon eläkettä nauttia.

Kukaan meistä sairaista ei tahallaan tähän tilaan ole itseään saattanut.

Yritetäänkö meistä tehdä psyykkisesti sairaita? Se ei varmaan monellakaan ole kaukana. Itsemurhistakin on tietoa.

En ymmärrä miten jollain vakuutusyhtiöllä ja sen työntekijöillä on valta pitkittää asioiden käsittelyä tällä tavoin.

Minun mielikuvani on siitä paikasta sellainen että vakuutusyhtiöissä istuu joukko hurjan kiireisen näköisiä ihmisiä, jotka tavallaan ”pesevät” niitä hakemuksia ja huomaavatkin, että ei tämä ihminen tarvitse mitään eläkettä, hänen papereissaan ei ole mitään sellaista sairautta, mikä hänet oikeuttaisi siihen eläkkeeseen.

Hassu mielikuva, mutta jotain hauskaa tässä on kehiteltävä.

Mutta minun paperini ovat aina ne, jotka hukkuvat sinne muihin papereihin ja sitten vasta kun kysyn asiaa, se paperi kaivetaan jostain esille.

Kokoomuksen Jyri Häkämies puhui ennen vika vaaleja jonkin sortin oikeusturvatakuusta. Se olisi tähänkin kohtaan hyvä vauhditusratkaisu. Muistaakseni Häkämiehen summa oli 5000 ekua. Yli 30 päivää kestävästä käsittelystä se tipahtaisi sitten puhtaana hakijan tilille aina kun käsittelyssä ylittyy 30 päivää. Eikä sitä voisi enää takaisin periä.

Kirjoittelen Teille lukijani, jos olette kiinnostuneet, miten tässä lopulta käy.

"Lähihoitaja”

ELÄKKEEN HAKEMISEN VAIKEUKSISTA KÄYTÄNNÖSSÄ

Aloitan kertomalla syistä, jotka johtivat minut tähän eläkkeenhaku kierteeseen. Tämä kohta kertomani on seurausta siitä, että olen sairastanut selkääni kymmeniä vuosia.

Nuoruudessani jo todettiin, että selkäni ei ole kunnossa, mutta silti olen tehnyt raskaita töitä aikanani. Olin nimittäin maatalossa miniänä ja pöllimetsässäkin sain työskennellä kokoamassa pöllejä kasoihin, kun mies niitä puita kaatoi, karsi ja pätki.

2 metrin pituiset pöllit eivät olleet kovin keveitä kannettavia. Niitä sitten siinä kun päivän kasaili, kasvoivat meikäläisen lihasvoimat ja kyllä olivat kiinteät paikat.

Selkä oireili ajoittain, mutta eihän sitä nuorena ajatellut. Väsymykseksihän nuo selkäoireet itse tulkitsi.

JALAT ALTA – YHTEEN LEIKKAUKSEEN VAIKO USEAMPAAN?

1980 luvulla alkoivat selän oireilut tuleen kovemmiksi ja silloin kävin vain hakemassa piikit selkään ja jatkoin töitä, sillä enhän joutanut sairaslomille.

Olimme muuttaneet maatilalta pois ja olin tuolloin vieraalla töissä. Olin vuosia kaupassa töissä. Olin lihatiskillä ja kassalla, missä milloinkin tarvittiin. Kävin kokeile tehdastyötä, mutta ei alaani. Olin myyntiedustajana ja siivoilin kerrostaloja jne. …
Töitä olen elämäni läpi tehnyt.

1995 valmistuin lähihoitajaksi. Olin opiskellut 2,5vuotta ja täytyy sanoa, että rankkaa oli kun olin yksin lasteni kanssa ja välillä viikonloppuisin oli 3 ylimääräistä lasta hoidettavanani, Perjantaina he tulivat ja maanantaina kouluun heidät laitoin.

Tätä menoa jatkui työelämässä, kunnes 1997 selkäni meni niin huonoon kuntoon, että jalat menivät alta. Olisin pääsyt leikkaukseen, mutta oman sairaanhoitopiirini lääkärit eivät päästäneet, vaan minun tulisi mennä sairaalaan. Tällöin työskentelin jo kotipalvelussa.

Kolmen lapsen yksinhuoltajana en joutanut jäämään pyhiksi makaamaan sairaalaan vaan lupasin mennä seuraavana arkipäivänä. Kolme päivää makasin sairaalassa. Viimeisenä päivänä tuli lääkäri minua katsomaan ensimmäisen kerran ja silloin olin jo valmis kotiin lähtemään lasteni luokse.

Niinpä alkoivat sitten juoksut fysiatrian lääkärillä. Tutkimuksia, kuvauksia lääkkeitä jne. Käteni alkoivat olkapäistä oireilla samoihin aikoihin. Niistä kuntoutukseen ja piikittämiset. Lopulta ne jouduttiin leikkaamaan 2000-luvulla.

Selkäni paheni seuraavan kerran vuonna 2000. Jälleen jalat menivät alta. Pullistuman jälkitila ja hermovauriot, olivat diagnoosina, kun kuukausien päästä kuvaukseen pääsin. Kuvaukset, kuntoutukset, lääkkeet vahvemmiksi kipupoliklinikalla ja siten vain suomalaisella sisulla eteenpäin.

JO EHDOTUS ELÄKKEELLE HAKEMISESTA TUNTUI KAMALALTA

Tässä vaiheessa alettiin ehdottaa eläkkeen hakua, joka tuntui aivan kamalalta vaihtoehdolta. Töitä kun olin tottunut nuoresta pitäen tekemään.

En suostunut siihen vaan kuntoutuksia jatkettiin, oli avokuntoutusta, missä fysioterapeutit kauhistelivat tilaani, ja olisivat mieluiten nähneet minun jäävän sairaslomalle. Olinkin pitkiä aikoja välillä pois töistä.

Työaikani alkoi olla alle puolet vuotuisesta työajastani. En kyennyt olemaan töissäni.

Työskentelin kotipalvelussa, jonka työnkuvaa oli kevennetty siten, että työskentelin kuntouttavana hoitajana lukinkalvoverenvuotoon sairastuneelle mieshenkilölle.

Hoidettavia oli ensin yksi ja hänen kuntoutuksensa loppusuoralla tuli toinen, laajemman aivoverenvuodon saanut. Häntä sitten kuntoutin silloin, milloin olin töissä. Tästäkin työstä jouduin ajoittain jäämään sairaslomalle.

Vuonna 2004 alkoi fysiatrian lääkärini sitten puhua, että haettaisiin osakuntoutustukea ja menisin ensin kuntoutuslaitokseen työklinikalle arvioitavaksi. Sieltä tuli koko työryhmän päätöksenä se, että hakisin osakuntoutustukea. Vein heiltä saamani paperit Kelaan, jossa täytin kaavakkeen, jolla osakuntoutustukea haettaisiin.

Osakuntoutustukipäätös tulikin vajaassa kolmessa kuukaudessa ja työnantajan kanssa sovimme siitä, milloin aloittaisin tämän puolitetun työajan.

KOLMIOLÄÄKKEET, AJAMINEN JA PUOLITTAINEN TYÖNTEKO

Kohdallani oli sellainen ongelma, että asun 50 km päässä työpaikastani ja tämä ajomatka oli jo yksi säännöllinen rasitus kohdallani. Niinpä sovimme, että teen 2-3 päivää viikossa kahdeksantuntisena, jotta ei tarvitsisi ajaa joka päivä vilkasta rekkaliikenne tietä pitkin kodin ja työn väliä.

Olihan lääkityksenäni silloin Panacod ja Temgesic. Näiden lääkkeiden voimalla sitten tein työtäni, joka muuttui kotipalvelutyöksi kohdallani.

Aloin siis työskenteleen asiakkaiden kotona ja toisinaan tultuani kotoa työpisteeseen, mistä aloitin työni, jouduin ajamaa noin 20 km ensimmäiseen työkohteeseeni. Nämä kohteet muuttuivat myöhemmin muutaman sairasloman jälkeen. Työskentelin sillä alueella, mikä oli pisteeni, joten voin kävellä nämä välit, paitsi ruuanjaossa tarvitsin autoa.

Selvisin tällä osakuntoutustuella jotenkuten ensimmäisen vuoden, osittain sairaslomalla ollen.

BYROKRATIAN RATTAAT ALKAVAT RATISEMAAN KUNNOLLA

Seuraavan kuntoutustuki tuli hakea kaksi, kolme kuukautta aikaisemmin ja jälleen sain hyväksyttävän päätöksen. Olin hakenut lääkäriltäni B-todistuksen, joka lähetettiin asianmukaisesti vakuutusyhtiöön käsittelyä varten.

Kaikesta tuosta helpottavasta ja järjestellystä työstä huolimatta toinen vuosi kuntoutustuella alkoi huonosti. Sairaslomalle jouduin jäämään jo vuoden lopulla ja tammikuussa olin siinä kunnossa, että en tosiaankaan pystynyt töihini.

Olin vuoden lopulla viikon kaksi kerralla sairaslomalla ja se osaa olla todella rasittavaa, kun olet todella kipeä. Suutuin niin kovasti siitä, että en saanut tarpeeksi pitkää sairaslomaa ja joka kerta oli eri lääkäri, että päätin olla hakematta enää sairaslomaa tammikuun alussa. Olihan minulla kilpirauhaskokeiden takia mentävä lääkärille 23pvä, joten olkoon, ajattelin.

Niinpä, kun 23 pvä menin lääkärille, hän katsoi minua ja kysyi, ”Onko sinulla todella noin kipeä selkä?” ” Kyllä on,” sanoin, ja hän ihmettelee, miksi en lääkärillä ole käynyt, kun sai tietää, että olenkin töissä. Hän sanoi, että et ole enää töissä, vaan antoi kaksi viikkoa sairauslomaa, luvaten soittaa sitten kahden viikon päästä.

Kysyi, mikä olo ja sanoi kuulevansa äänestä, että ei hyvä ja sanoi lähettävänsä sairaslomalapun, joka olisi riittävän pitkä, että ehtisin toipua. Lomaa oli kaksi kuukautta. Sen jälkeen olin menossa kipulääkärille.

Kun päivä koitti, että oli kipulääkärille meno, oli yllätys se, kun kipulääkäri kysyy minulta, pystynkö tekemään työtäni. Aloin siinä kertoa, että kun niin haluan olla…, jolloin hän sanoi topakalla äänellä, ”en kysynyt haluatko, vaan pystytkö”. Silloin ensimmäisen kerran myönsin, että en pysty. Tästä alkoi sitten tämä eläkkeenhaku ”kierre”.

HYLKÄYSPÄÄTÖSTEN HYÖKYAALTO ELÄKKEESTÄ

Lääkärini kirjoitti minulle todistuksen, joka oli B1, joka myöhemmin selvisi, että olisi ollut B2 parempi. Lääkärini mielestä tämä eläkkeen saannin piti olla vain läpihuutojuttu, koska olen jo ollut osakuntoutustuella. Niin ei vain käynyt.

Paperit täytin ja vein Kelaan, josta niiden piti mennä ammattiliittoon, Kolmisen kuukautta vierähti, kun sain päätöksen ennen joulua, että hakemukseni on hylätty.

Olin aivan pettynyt, olin todellakin surullinen ja kipujen ollessa kovat, olin menossa kohti masennusta tämän hylkäyspäätöksen johdosta, vaikka en sitä itse vielä tuolloin tietenkään tajunnut.

Olin kuitenkin kipulääkärini suosittamana menossa konsultaatiokäynnille psykiatrille. Sitä ennen menin kuntoutuslaitokseen, työklinikalle. Siellä arvioitiin tilannetta ja alettiin puhuman mahdollisesta uudelleen kouluttamisesta sihteerin työhön,

Kuitenkin lopputulos oli se, että minulle haettiin täysimääräistä kuntoutustukea n. puoleksi vuodeksi.

Olin kuitenkin jälleen saanut vakuutusyhtiöltäni kielteisen päätöksen valitukseeni ja asiani oli menossa muutoksenhakulautakuntaan. Tämän kielteisen päätöksen sain 2006 loppu vuodesta.

LAKISÄÄTEISTÄ TOIMEENTULOTURVAA ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ

Työklinikalla ollessani vielä käsineni kirjoitin heille muutoksenhakulautakuntaan jälleen selostuksen, miksi olisi tärkeää, että tämä pompottelu loppuisi.

Soitin muutoksenhakulautakuntaan ja ensimmäisellä kerralla asiani ei ollut edennyt ollenkaan. Seuraavan kerran, kun soitin, oli asiallani jo käsittelijä. Hänen kanssaan sovimme, että koska olin jälleen menossa kuntoutuslaitokseen, tällä kertaa Osku (Osastokuntoutukseen), niin hän odottaisi hoitotiimiltä lausuntoani, ennen päätöksen tekoa. Kerroin hänelle, että siinä saattaa mennä kuukausikin siitä kun olen ollut kuntoutuksessa, ennen kuin tämä lausunto tulisi. Hän kuitenkin aikoi sen odottaa.

Soittelin muutoksenhakulautakuntaan ja kysyäkseni ovatko he saaneet lausunnon, mutta yllätyinkin, koska sain kuulla saavani pikapuoliin sieltä päätöksen.

Kysyin oliko viimeisin lausunto kuntoutuslaitoksesta otettu huomioon. Tämä vastannut henkilö meni kysymään tilannettani, yhdistämättä puheluani sille henkilölle, joka oli asiaani käsitellyt, vaan toi terveiset häneltä, hetken odoteltuani. Oli luettu läpi, mutta ei ollut mitään sellaista mikä olisi muuttanut sitä päätöstä, joka oli jo tehty!

Uusimmassa lausunnossa haettiin täysimääräistä kuntoutustukea vuoden loppuun.

Päätös tulikin aikanaan muutoksenhakulautakunnasta ja siinä oli minulle myönnetty täyttä kuntoutustukea n. 14 kk takautuvasti ja vielä yksi kuukausi, jonka sain viettää aivan tietoisesti yhteensä siis n. 15 kk:ta.

Tällä hetkellä asiani ovat palautettu takaisin vakuutusyhtiöön, muutoksenhakulautakunnan päätöksen toteuttamista varten, mutta siellä on edelleen ja pian tulee 2 kk:tta, kun minulle tuli tieto tästä muutoksesta.

Kaiken kaikkiaan tähän asti eläkkeenhakuni eri vaiheineen on kestänyt liki vuoden.

Tuntuuko hieman sekavalta Teistäkin? Päivitän seuraavaksi tämän hetkisen tilanteeni.

NYKYHETKEN TILANNE 7/2007

Diagnoosit ja kivut:

Nykyisin tilanteeni on se, että kahden alimman S1-L5 ja L5-L4 nikamien välistä ovat välilevynesteet kuivuneet. Normaalia nikamien alenemista ei ole tapahtunut ja niinpä käveleminen, istuminen ja seisominen tuottavat äärettömän kovia kipuja.

Paras asento on makaaminen selällään ja jalat polvista 90 asteen kulmassa. Silloin ei satu mihinkään. Muuten selällään maku on aivan ”myrkkyä”.

Yöt vietän kyljelläni vasemmalla tällä hetkellä, koska oikea lonkka on tulehtunut.
Nukahtaminen tapahtuu lääkkeiden avulla, ilman niitä ei tulisi mitään.

Näin saan nukuttua joskus jopa 5-6 h ilman heräämistä. Tyynyjen avulla tuen itseni asentoon, ja siitä herään sitten todella jäykkänä.

Neurologin tutkimukset ovat kesken ja hänen mielestään jotain muutakin on nyt pielessä. Hänen pyynnöstään suljetaan pois kaula- ja rintarangan mahdolliset vauriot. Sen jälkeen tulee neurologiset tutkimukset, jos oireet eivät selviä näistä kuvista.
Kuvaukset ovat vasta marraskuussa kuntoutusjaksollani.

Lääkityksenä on kipulääkkeitä kaikkiaan 12 kpl/vrk, sekä muut lääkkeet päälle.

Toimeentulo:

Olen saanut Eläkevakuutuksesta väliaikaisen päätöksen alkuvuodesta 2007, että jatkavat osakuntoutustukea 1.12.2006 lähtien osatyökyvyttömyyseläkkeenä toistaiseksi.

2006 syksyllä Kelan sairaspäivärahojen loputtua hakeuduin Työvoimatoimistoon vajaakuntoiseksi työnhakijaksi ja olen saanut liittoni kautta ansiosidonnaista päivärahaa.

Liittoni on myös ollut kaikin puolin minun toimeentuloni turvaajana. He ovat huolehtineet siitä, että en ole jäänyt ilman rahaa tämän eläkkeenhaku prosessin aikana.

Päätöksen odotus:

Odotan edelleen sitä milloin vakuutusyhtiö saa muutoksenhakulautakunnan päätöksen käytäntöön.

Tämä jo ohi mennyt täysimääräinen kuntoutustuki maksetaan minulle takautuvasti.

Se, että joudun tältä n. 15 kk:den ajalta maksamaan takaisin kaikille tahoille heidän tänä aikana maksamansa rahat huolestuttaa.

Tänään juuri soitin Vakuutusyhtiölle ja sieltä kuulin, että asiani ei ole edennyt. Tämä kesä aika osaltaan hidastaa asioiden käsittelyä.

Kysyin, voiko sieltä käsin hoitaa asiat siten, että tililleni ei makseta koko summaa vaan siitä suoraan otettaisiin pois ne kenelle joutuisin rahoja takaisin maksamaan. Hän sanoi, että asia on perintäpuolella varmaan sovittu niin.

Kysyin myös, verotoimistoon ilmoittamisesta tästä tulosta ja hän sanoi, että kun saan päätöksen voin silloin mennä/soittaa verotoimistoon ja saan tälle summalle veroprosentin.

Pohdiskeluja:

Jaahas en vain saa päähäni, että kun olen maksanut nyt veroja kaikista saamistani tuloista, niin miten tämän takaisin perinnän yhteydessä kaikki huomioidaan??

Jos maksan takaisin sen verollisen summan näille tahoille, niin verottajalla on jo se osuus mitä olen maksanut sinne ja sitten maksan veron vielä tästä 15 kk:n rahasta niin johan saan takaisin oikein hyvät rahat verottajalta ensi vuonna.

Ne kuitenkin ovat lainassa valtiolla/kunnalla vuoden ja se raha olisi ollut tarpeen tässäkin vaiheessa.

Hmm vaikeita asioita joita ei tällainen tavallinen pulliainen tajua…

Odotan kauhulla seuraavaa etappia…

”Lähihoitaja”

Yhteystesti 12.2.2007

Hyvät lukijamme,

Kirjoitustaukoa on kestänyt pitkään, koska monen kirjoittajiksi lupautuneiden henkilöiden arkipäivä kipujen kanssa taistelussa on vienyt voimat kaikelta muulta.

Kun tuohon arkipäivän taisteluun liitetään loppumattomalta tuntuva paperilla tapahtuva taistelu oman toimeentuloturvan, kuntoutuksen ja hoitoonpääsemisen puolesta, niin soppa jos toinenkin on valmiina.

Yritämme pikkuhiljaa käynnistää toimintaa tällekin sektorille.

Terveisin
Tukipisteen työryhmä

Tervetuloa uuteen tukipiste-blogiin.

Työtapaturmia sattuu Suomessa vuosittain yli satatuhatta kappaletta. Työtapaturmat aiheuttivat maamme kansantaloudelle esimerkiksi vuonna 2000, 500 miljoonan euron kustannukset. Yhtä tapaturmaa (yli 3 päivää kestänyttä) kohden tämä tarkoittaa 5 000 € kustannusta. Suurin osa yhteiskunnan menetyksistä voidaan kattaa vakuutusmaksuilla, mutta osa sairauskustannuksista jää vakuutuksen ulkopuolelle ja yhteiskunnan maksettavaksi.

Työtapaturmista aiheutuu myös työnantajille ja kansantaloudelle epäsuoria menetyksiä. Näitä ovat mm. tuotannon häiriöt ja keskeytykset sekä materiaalivahingot. Epäsuorien kustannusten menetykset on arvioitu olevan suuruusluokaltaan useita miljardeja euroja.

Työtapaturmat ovat yksi merkittävä tapahtumaketju, joka jättää jälkeensä erittäin paljon, joko pysyvästi, tahi osittain vammautuneita ja vajaakuntoisia ihmisiä. Nämä ihmiset ovat lääkkeiden, terveyspalveluiden ja juridiikan suurkuluttajia. He ovat ihmisiä joiden elämän on muuttanut usein heistä itsestään täysin riippumaton tapahtumaketju, äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti.

Uuteen elämänvaiheeseen joutuneen ihmisen tueksi on Suomessa laadittu vammaispolitiikan tavoitteita, joiden mukaan vammaisella ihmisellä on oikeus yhdenvertaiseen elämään. Tätä oikeutta on yritetty varmistaa mm. vammaispalvelulain mukaisilla vammaispalveluilla.

Yhdenvertaisuus ja oikeuksien toteutuminen eivät kuitenkaan ole aina itsestään selvyyksiä, ellei vammaisen ihmisen oikeuksista ole saatavissa tietoa ja puolueetonta ohjausta. Oikeuksien toteutuminen edellyttää myös vammaiselta ihmiseltä itseltään omatoimisuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Tätä prosessia pyritään tukemaan myös Vammautuneiden elämänhallinnan ja perhetyön tuki ry:n toiminnalla. Osa tukitoimintaa tulee olemaan jo vuosia toimineen keskustelufoorumin lisäksi myös uusi tukipiste-blogin toiminta. Foorumin laajasta viestimäärästä poiketen, blogissa julkaistaan rajallinen määrä viestejä kuukausittain.

Täällä käsitellään vapaaehtoisten toimijoiden näkökulmasta arjen ympärillä olevia asioita, kokemuksia, tapahtumia ja meneillään olevia hankkeita. Tukipiste-blogin ylläpitoon osallistuu vapaaehtoisia ihmisiä eri puolilta Suomea. Kirjoituksia tulee kuukausittain, sitä mukaa kuin kirjoittajilla muut aikataulut tämän sallivat.

Toivotamme Teidät lämpimästi tervetulleeksi myös tälle uudelle sivustomme osuudelle.